Joensuun Carelia-salissa, ensi-ilta 25.1., muut esitykset 26.1., 31.1. ja 1-2. 2. 2019
Esityskieli italia, tekstitys suomeksi
Oopperan kokonaiskesto n. 3,5 tuntia, väliaika 30 min II näytöksen jälkeen
Figaron häiden kantaesitys oli Wienissä 1786, mutta vasta myöhemmin samana vuonna se saavutti Prahassa valtaisan menestyksen. Ooppera on elänyt näyttämöillä jo yli 200 vuotta, ja sen menestys myös jatkunee tulevaisuudesta riippumatta siitä, millaisia tulkintoja siitä kulloinkin tehdään.
Tähän menestysoopperaan yhdistyksemme päätyi sadunomaisen Taikahuilun ja dramaattisen Rigoleton jälkeen, edustaahan se taas edellisistä poikkeavaa tyyliä, komediaa inhimillisessä muodossa.
Saimme kolmatta kertaa mukaan jo Taikahuilusta tutun tuotantoryhmän, ohjaaja Markku Pölösen, kapellimestari Huba Hollókõin, Joensuun kaupunginorkesterin, kuoron valmentaja Janne Piipposen, harjoituspianisti Jaroslava Kotorovan, valomestari Kari Kolan ja puvustaja Riitta Pirhonen-Heiskasen. Myös useita edellisistä produktioista tuttuja solisteja on jälleen mukana. Tuotannosta vastaavana on turvallista tehdä työtä yhteen hitsautuneen, luotettavan työryhmän kanssa!
Solistijoukkomme on upea ja kaikki sopivat rooleihinsa loistavasti! Laura Pyrrö, Markus Nieminen ja Kristian Lindroos ovat kukin tunnettujen laulukilpailujen voittajia, Angelika Klas tunnetaan laajasti konserttisaleja kiertäneistä viihdekonserteista, viimeksi televisioonkin tallennetusta Tango Piazzolla -konserttisarjasta, Marjatta Airas on vuosikymmeniä yleisönsä valloittanut ooppera- ja operettitähti, Ann-Marie Heino on Kansallisoopperamme paljon käyttämä solisti.
TERVETULOA FIGARON HÄIHIN!
Eila Yrjölä/Joensuun Ooppperayhdistys r.y.
Ohjaaja Markku Pölönen:
TÄYDELLÄ BUFFALLA MOZARTIA!
Mozartin oopperassa Figaron häät tapahtuu yhden päivän aikana paljon. Palvelijoiden Figaro ja Susanna on voitettava kaikki ne esteet, joita kreivi Almaviva ”esikuntineen” heidän onnensa tielle rakentelee. Lopulta he saavat tietenkin toisensa, eikä sen päivän jälkeen juuri mikään jää entiselleen kreivin palatsissa.
Ooppera on mittava kestoltaan. Mozart tekee oman osansa yleisön viihdyttämiseksi: musiikki helmeilee ja leijuu taianomaisesti tapahtumia myötäillen, Da Ponten libretto liikuttelee roolihahmojen mielentiloja eloisasti ja tarkasti siihen tahtiin, että tekstityslaite tulee todelliseen tarpeeseen. Sivujuonet, valepuvut ja salaiset kirjeet pitävät huolen tarinan etenemisestä.
Figaron häissä yhteiskunnallisten naamioiden takaa paljastuu koomisten käänteiden jälkeen
todellisia, tuntevia ihmisiä.
Elämme Joensuun Figarossa 1800-luvun loppua kreivi Almavivan palatsissa Espanjassa. Ranskan vallankumouksesta alkanut yhteiskuntaluokkien rajapintoja murtava uudistusmielisyys on viimein tavoittanut myös kreivi Almavivan palatsin, tosin aluksi vain huonejärjestyksen muutosten ja suuren pintaremontin myllerryksenä. Rahvas liikkuu nyt tavallista vapaammin isäntäväen tiloissa, josta johtuen he tuon tuostakin, väärällä hetkellä, väärästä ovesta törmättyään tulevat nähneeksi kohtauksia, joita ei vallasväki heidän soisi todistavan. Tästä yleistilanteesta kumpuaa esityksemme katkeamaton buffa-iloittelu!
Suuri idolini elokuvaohjaaja Milos Forman siirtyi jokin aika sitten taivaallisille kuvauspaikoille; työt ovat onneksi tallessa. Elokuvassaan Amadeus hän loi onnistuneesti sekä Mozartin henkilöstä, että hänen aikakaudestaan traagisen ja koomisen välillä taiteilevan kuvan, nuottiakaan Mozartin musiikista muuttamatta. Se olkoon meidänkin johtotähtemme!
Kapellimestari Huba Hollókõi:
”Syvästi inhimillinen komedia” Figaron häät saattaa olla merkittävä liitto Mozartin neroutensa huipulla luoman musiikin ja ehkä parhaimman koskaan tehdyn libreton, välillä. Sovittaessaan näytelmän, joka aiheutti vallankumouksellisen hyökkäyksen 18:nen vuosisadan yhteiskuntaa vastaan, käsikirjoittaja Lorenzo Da Ponte yhdessä säveltäjän kanssa teki useita merkittäviä muutoksia alkuperäiseen tekstiin, (kuten Da Ponte sanoi, hän kirjoitti mieluummin näytelmän uudestaan kuin sovitti sen), keskittyi pikemminkin ajattomiin kysymyksiin, jotka muhivat tyhjänpäiväisissä komedioissa olohuoneessa.
Musiikki on eleganttia, siinä on eri yhteiskuntaluokkien ja sukupuolten välillä jatkuva jännite, jonka
vuoksi jokaisella henkilöllä on jotain voitettavaa ja jotain kätkettävää. Figaron hämmästyttävä partituuri heijastaa kuvaamaansa monimutkaista maailmaa. Ensimmäisenä vaikutelma on valtavasta kauneudesta ja eleganssista, jos kaivaa vähän syvemmälle ja kuten melkein aina Mozart tekee, löytää alla olevan tuskan ja petoksen.
Sitä voisi sanoa, että oopperan pääteema on Rakkaus – kuitenkin on helppo havaita, että aihe on paljon syvempi, että tekijät ovat onnistuneet sisällyttämään siihen koko elämäämme ja yhteiskuntaamme johtavan tunteiden kirjon. Hierarkia, seksuaalisuus (niin aikuisen irstailu kuin nuorukaisen romanttinen seksualiteetti), petkutus, kosto, valtapeli ovat todella yhtä tasapuolisesti esitetyt kuin tosi rakkaus, ihailu, puhtaus ja ilo.
Rakkaus ja vapaus, taistelut sosiaaliluokkien ja sukupuolten välillä eivät ole pelkästään 18:nen vuosisadan yhteiskunnan ongelma…
Tapahtumat Figaron ”hulluna hääpäivänä” esitetään täysin Mozartin maailmassa, jossa ihmisillä on kuitenkin onnen mahdollisuus anteeksiannon, rakkauden ja toistensa hyväksymisen kautta – ihanteellinen maailma, missä hyväksyminen rinnastetaan kaiken aikaa hyvänä olemiseen tai ainakin paremmaksi pyrkimiseen.
Useita laulukilpailuja voittanut ja pitkän oopperauran tehnyt baritoni Markus Nieminen on vuodesta 2005 esiintynyt freelancerina laulaen Suomen Kansallisoopperan teoksissa kuten: Madama Butterfly (Sharpless), Patarouva (Jeletski), Figaron häät (Kreivi), Taikahuilu (Papageno), Cosi fan tutte (Guglielmo), Robin Hood (nimirooli), Tuhkimo (Dandini). Hän on laulanut vierailevana solistina myös Hampurin ja Dresdenin valtionoopperoissa, Wienin Volksoperissa sekä Baselin, Gentin, Antwerpenin ja St.Gallenin oopperataloissa
Angelika Klas on esiintynyt useissa oopperarooleissa. Näistä mainittakoon mm. Bizet’n Carmen (Carmen), Piazzollan Maria de Buenos Aires (Maria) ja Dvorakin Rusalka (Ruhtinatar). Hän on esiintynyt mm. Moskovan Novaya Operassa, Pietarin Mihailovski Operassa sekä Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Suomen Kansallisoopperassa. Laajan repertuaarin omaava sopraano on tehnyt lukemattomia konsertteja, operetti- ja musiikkiteatterirooleja ja esiintynyt useilla kansainvälisillä festivaaleilla.
Vuonna 2002 Laura Pyrrö voitti ensimmäisen palkinnon Timo Mustakallio -laulukilpailussa. Tärkeimpiä rooleja ovat olleet mm. Mozartin Taikahuilun Pamina, Bizet’n Carmenin Micaela, Straussin Lepakon Rosalinde, Janácekin Ovelan ketun Kettu ja Poulencin monologiooppera La Voix Humaine. Jukka Linkolan Hallin Janne -oopperan kantaesityksessä Laura Pyrrö lauloi Santran, naispääroolin. Hänen repertuaariinsa kuuluu oopperan lisäksi liediä, operettia, kirkkomusiikkia, modernia ja barokin ajan musiikkia sekä klassista musikaalia, negrospirituaaleja, kabareemusiikkia ja ranskalaista chansonia.
Lappeenrannan laulukilpailun v. 2016 miesten sarjan voittaja Kristian Lindroos tulee laulajasuvusta: isä on basso Petri Lindroos ja isoisä tenori Peter Lindroos. Lindroos debytoi syksyllä 2015 Firenzen oopperatalossa Giovane Henrikin roolissa Marco Tutinon oopperassa Le Braci, ja Belcoren roolissa Donizettin oopperassa Lemmenjuoma Milanon Teatro Nuovossa. Heinäkuussa 2015 Lindroos lauloi Mercurion roolin Monteverdin oopperassa Poppean kruunaus Festival della valle d’Itria oopperafestivaaleilla Italiassa. Hänellä on myös laaja konserttiohjelmisto.
Heino on suorittanut Joensuun konservatoriossa muusikon tutkinnon ja valmistunut Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta musiikin maisteriksi. Roolejaa ovat mm. Figaron häät: Cherubino, Taikahuilu: Toinen nainen, La Cenerentola: Angelina, La Traviata: Annina, Valkyyria: Siegrune, Ruusuritari: Annina Carmen: Mercédès, Thaïs: Myrtale, Boris Godunov: Feodor, Suor Angelica: 2. lähettityttö, Jenůfa: Pastuchyňa, Albert Herring: Mrs Herring, Lepakko: Prinssi Orlofsky, Kullervo: Kullervon sisar.
Airas on esiintynyt lukuisten suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina ja konsertoinut Suomessa. eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa. Erityisesti hänet tunnetaan monista rooleistaan Kansallisoopperassa, Savonlinnan Oopperajuhlilla, Estonia-teatterissa ja myös Suomen alueoopperoissa mm. Carmen, Tosca, Madame Butterfly, operetit Mustalais-ruhtinatar, Viktoria ja hänen husaarinsa, Iloinen leski ja Kreivitär Mariza. Suomalaiset nykysäveltäjät. mm. muassa Kaija Saariaho, Jukka Linkola, Jarmo Sermilä) ovat omistaneet teoksiaan hänelle. Airas on levyttänyt mm negrospirituaaleja, espanjalaista musiikkia, wieniläislauluja ja mustalaismusiikkia Zingara-kvartetin kanssa..
Muissa rooleissa nähdään jo edellisistä oopperoista tuttuja solisteja:
Jukka Romu – Bartolo, Timo Turunen – Basilio, Risto Piirainen – Don Curzio, Emma Mustaniemi – Barbarina (uutena solistina) ja Sami Ryynänen – Antonio
Oopperan tapahtumat sijoittuvat kreivi Almavivan linnaan, joka sijaitsee Espanjassa lähellä Sevillaa. Päähenkilöitä ovat kreivi ja kreivitär Almaviva, kreivin kamaripalvelija Figaro ja kreivittären kamarineito Susanna. Myös paašipoika Cherubino, lääkäri Don Bartolo, lääkärin taloudenhoitaja Marcellina, laulunopettaja Don Basilio, tuomari Don Curzio, kreivin puutarhuri Antonio sekä puutarhurin tytär Barbarina ovat tämän koomisen oopperan keskeisiä henkilöitä.
(Ennen oopperan alkua on jo tapahtunut seuraavaa: moniosaajan ja parturin virkaa Sevillassa toimittanut Figaro on avustanut kreivi Almavivan valloittamaan tohtori Bartololta tämän suojatin Rosinan. Nyt Almaviva ja Rosina ovat kreivi ja kreivitär, ja kreivin palvelijaksi tullut Figaro suunnittelee häitä kamarineito Susannan kanssa.)
Figaro mittailee kreivin hänelle ja Susannalle lupaamaa huonetta. Susanna paljastaa, että kreivi haluaisi käyttää häneen vanhaa ensiyön oikeutta, vaikka on virallisesti luopunut siitä. Figaro tajuaa miksi Lontooseen lähettilääksi lähtevä kreivi haluaisi heidät mukaansa. Häät ovat muutenkin vaarassa. Figaro on lainannut rahaa Marcellinalta ja luvannut avioitua hänen kanssaan, jos ei saa velkaa hoidetuksi. Bartolon avustuksella Marcellina päättää nyt perätä oikeuksiaan. Seuraavaksi tavataan nuori paashipoika Cherubino. Hänet aiotaan karkottaa linnasta, sillä kreivi oli löytänyt hänet Barbarinan huoneesta. Cherubino on rakastunut kreivittäreen, ja toivoo saavansa häneltä apua pulmaan. Kun kreivi tulee, Cherubino piiloutuu tuolin taakse ja kuulee, miten kreivi pyytää Susannaa tapaamiseen puutarhassa. Kreivikin piiloutuu Basilion tullessa ja löytää lopulta Cherubinon. Figaro on keksinyt keinon kreivin aikeiden estämiseksi: hän tuo talonpoikien joukon ylistämään kreiviä ensiyön oikeudesta luopumisesta. Nyt kreivin on pakko suostua häihin. Ensimmäinen erä on voitettu, mutta edelleen uhkaa avioituminen Marcellinan kanssa.
Näytöksen alkaessa kreivitär valittaa, ettei hänen miehensä enää rakasta häntä. Figarolla on jo uusi suunnitelma: jos nimetön kirje paljastaa kreivittären kohtaavan illalla rakastajansa, kreivi unohtaa mustasukkaisuudessaan Susannan. Ja jos Susanna suostuu tapaamiseen, mutta hänen paikalleen meneekin Cherubino, ja jos kreivitär yllättää heidät yhdessä, kreivi saadaan nolattua. Susanna alkaa pukea Cherubinoa naiseksi. Silloin nimettömän kirjeen saanut kreivi pyrkii sisälle, mutta kreivitär ei avaa ja väittää Susannan kokeilevan vaatteita. Kreivi epäilee ja aikoo murtaa oven. Cherubino, joka on piiloutunut vaatekaappiin hyppää ikkunasta ja Susanna menee hänen paikalleen kaappiin. Mustasukkainen kreivi joutuu ivatuksi, kun kaapista paljastuukin Susanna. Puutarhuri on kuitenkin nähnyt miehen hyppäävän ikkunasta, jolloin Figaro väittää itse hypänneensä.
Puutarhasta on löytynyt myös Cherubinon palvelusmääräys ja Figarolla on selittämistä. Kreivitär selviää pulasta, mutta Figaro on satimessa: Marcellina ja Bartolo tulevat avioliittosopimuksen kanssa ja kreivi määrää sen pantavaksi täytäntöön.
Kreivitär käskee Susannan ilmoittaa kreiville tapaamisesta puutarhassa. Figaro tulee ja Susanna sanoo, että heidän tapauksensa on jo voitettu. Kreivi kuulee, tajuaa ansan ja päättää rangaista. Figaro kieltäytyy avioitumasta Marcellinan kanssa ilman oikeiden vanhempiensa lupaa, ja sitä hän ei voi saada, koska hänet on ryöstetty lapsena. Tuntomerkkinä on oikeassa kädessä oleva syntymämerkki, josta Marcellina ja Bartolo tajuavat, että Figaro onkin heidän yhteinen poikansa! Myös Marcellina ja Bartolo päättävät avioitua. Kreivitär ihmettelee, miksei Susanna jo tule ja laulaa onnellisten aikojen katoamisesta. Antonio kertoo kreiville Cherubinon olevan edelleen linnassa ja näyttää todisteeksi hatun. Kreivitär sanelee Susannalle kirjeen, jossa sovitaan tapaamisesta illalla. Naiset sinetöivät kirjeen neulalla, jonka kreivi palauttaisi hyväksymisen merkkinä. Barbarina ja tyttöjen kuoro tulevat. Kreivitärtä miellyttää erityisesti Barbarinan serkku, joka näyttää oudon tutulta. Serkku paljastuu tytön asuun puetuksi Cherubinoksi. Kreivi haluaa rangaista häntä, mutta Barbarina muistuttaa, että kreivi oli suudellut häntä ja luvannut silloin toteuttaa jonkin hänen pyyntönsä. Se pyyntö on avioituminen Cherubinon kanssa. Figaron ja Susannan sekä Marcellinan ja Bartolon häitä juhlitaan. Tanssin aikana Susanna sujauttaa kreiville kirjeen.
Hämärässä puutarhassa Barbarina etsii kadottamaansa neulaa, jonka Figaro tietää liittyvän kreivin kirjeeseen. Hän epäilee Susannaa ja päättää mennä mukaan tapaamiseen. Kreivitär ja Susanna ovat vaihtaneet vaatteita, mitä Figaro ei tiedä, vaan olettaa Susannan laulavan kreiville ja kiroaa uskottomuuden. Cherubino taas luulee kreivitärtä Susannaksi ja yrittää suudella häntä. Kun kreivi näkee Susannan lähtevän kreivittären asussa Figaron kanssa, hän uskoo tulleensa petetyksi ja syyttää anteeksipyytelevää kreivitärtä. Mutta kun oikea kreivitär tulee Susannan asussa, kreivillä on vuorostaan syytä pyytää anteeksi. Väärinkäsitykset ovat selvinneet ja kaikki saavat anteeksi. Hullu päivä on lopussa.